5. tammikuuta 2014

Muutoksen tuulet.

En ole tyytyväinen elämääni. Siksi ajattelin nyt alkaa tekemään asialle jotain.Suuret muutokset eivät tapahdu nopeasti, joten aloitan pienillä asioilla. Meidän perheen elämä on ollut nyt kaksi vuotta sellaista matalalentoa, että vihdoin on pakko alkaa tapahtua jo jotain hyvääkin. Yritän siis ainakin itse omilla tekemisilläni edesauttamaan hyvien asioiden tapahtumista.

Alla näkyvä lipasto on yksi asia, josta olen todella ylpeä. Olen ollut melkein koko elämäni sellainen, että mietin ja pähkäilen kaikkia asioita KAUAN, ennen kuin toteutan ne, jos edes toteutan. Se loppuu nyt.
Aion siis jatkossa olla ROHKEAMPI, AIKAANSAAVAMPI ja TEHDÄ ENEMMÄN ASIOITA ITSENI VUOKSI, enkä muiden vuoksi.
Aion nauttia enemmän elämästä ja alkaa huolehtimaan myös itsestäni enemmän.
Ja se miten lipasto liittyy näihin asioihin, on niinkin hölmö asia, että kun näin tämän kirpparilla, ihastuin heti, mutta ensimmäiset ajatukset olivat, että enhän mä nyt tätä voi ostaa, kun se olisi niin hankalaa, kun pitää hoitaa kuljetus ja mitähän muutkin siitä ajattelisivat kun tällaisia roudaan kotiini jne. TIEDÄN, että on tyhmää ajatella noin, mutta niin vain olen aina tehnyt.
Minä kuitenkin päätin, että haluan tämän lipaston, ja jopa soitin kirpparille että varaisivat sen minulle (mitä en olisi ennen tehnyt missään nimessä) ja nyt se nököttää meidän eteisessä ja oon niin rakastunut siihen, että käyn aina välillä vain katselemassa sitä.

Ja koska minulla ei nyt ole töitä, ja koko työnhaku tuntuu jo niin ahdistavalta, niin päästän ajatukseni irti siitä ja alan miettiä miten muuten saisin meille rahaa. Ehkä se mun työpaikka vain odottaa mua tuolla jossain, eikä sen aika ole vielä. Tai sitten minulla on jokin muu tarkoitus täällä kuin työnteko. Olen niin ahdistunut koko työttömyydestä ja siitä ettei minua hyväksytä mihinkään, joten en aio enää suoda ajatuksia sille asialle.

Ja koska tiedän, etteivät nämä muutokset ole minulle helppoja, niin aina kun alkaa taas ahdistamaan ja ajatukset kiertävät vain niissä masentavissa asioissa, niin kävelen meidän eteiseen ja katselen lipastoa, joka palauttaa itselleni ne positiiviset asiat, joita nyt tarvitsen jaksaakseni jatkaa taistelua mieluisamman elämän puolesta.

Ugh! Olen puhunut!
♥♥♥




21 kommenttia:

  1. ♥Ihana lipasto. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle alkaneeseen uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan että elämä alkaa paranemaan! ♥

      Poista
    2. Ja hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  2. <3 Syrän ja lämpöiset ajatukset! Tuu joskus kahveelle! Semmosessa maailmanparannushengessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kuule mietin, että mun pitäs ehdottomasti tulla käymään sun tykönä joku päivä. Ja sä saat kans tulla meille kyläileen jos haluat! Se on mun yksi aie tälle vuodelle, että näkisin enemmän niitä ihmisiä, joiden seurassa viihdyn.♥

      Poista
    2. Ja meidän on vielä ihan kokonaan tutustumatta sillai oikeesti! Melkeenpä puolin ja toisin vaan tiedetään minkäsortin retroaarteista toinen tykkää -kiitos blogitouhun. :D

      Poista
    3. Niinpä! Mä en kyllä ole ajatellut ettenkö viihtyisi sinun seurassasi, koska sähän olit vuoden 2013 positiivisin ihminen. Ainakin mun mielestä!

      Poista
  3. Ihana lipasto! Ja hianoo että sen kattelu piristää. Vaikka taatusti se kyl piristäis muakin. Tualla jossain on sulle täydellinen työpaikka, tarttee vaan oottaa että se vapautuu ja sit se on sun. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kiva mieli tosta, että mulle olisi jossain täydellinen työpaikka. Se mun paikka on tosiaan vaan vielä varattu, mutta sitten kun se ihminen jää vaikka eläkkeelle, niin mä jatkan siitä. :D :D

      Poista
  4. Hienoo, niin sitä pitää :-)

    VastaaPoista
  5. On ihan terveellistä ajatella myös itseään välillä. Liian monesti tulee ajateltua muita ja ostettua kaikkea kivaa muille ja siinä unohtaa itsensä. Ite oon joutunut opettelemaan vähän itsekkäämmäksi ja oon huomannut että muukin perhe voi paremmin kun mullakin on kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikeaa muuttaa tapojaan, kun on aina ajatellut vain muiden parasta ja unohtanut itsensä, mutta eiköhän se opettelemalla ja halulla muutu sekin asia.

      Poista
  6. Ihana lipasto!!!
    Mulla on ollut ihan samoja taipumuksia, kuin sulla ja tein asioista päässäni vaikeampia, kuin ne olivatkaan. Olen kuitenkin yrittänyt omaksua rennomman elämänasenteen ja vähitellen se on onnistunutkin. Ja mitä tuohon pitkään työttömyyteen tulee, niin tiedän tunteen hyvin. Varsinkin kun aiemmassa työpaikassa pomo oli tehnyt minulle selväksi, kuinka huono työntekijä olen ja minusta ei ole mihinkään. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että vika ei ollutkaan minussa (eikä niissä muissakaan työntekijöissä, jotka saivat kokea saman) vaan pomo oli sairas narsisti. Työn saaminen ei tänä päivänä ole todellakaan helppoa ja vaikka kuinka olisi vuosien kokemus, niin kutsua haastatteluun ei vaan kuulunut. Onneksi sain aikani kulumaan ystävien ja sukulaisten seurassa ja kaikkea kivaa näpertäen. Nautin kotona olemisesta ja vähitellen töihin pääseminen alkoi tuntua vastenmieliseltä ajatukselta. Hain kuitenkin viime syksynä (osittain työkkärin painostuksesta) rekrykoulutukseen, johon pääsinkin. Koulutus jatkuu tämän kuun loppuun asti ja nyt toivon kovasti työllistyväni sen johdosta. Olen tykännyt hommasta ihan hirmuisesti, vaikka onkin jotain ihan muuta, kuin johon olen kouluttautunut.
    Tulipas nyt tekstiä, mutta näiden sanojen myötä parempaa tätä vuotta sinulle Outi! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti on tosi rohkaisevaa lukea, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Välillä tuntuu vaan, että kaikki muut ihmiset on tosi rohkeita ja saa töitä tosta vaan.
      Tämä itsensä tsemppaaminen ja positiivisen ajattelun ylläpitäminen siis vain vaatii päivittäistä ponnistelua.

      Itse olen myös harkinnut tuota rekrykoulutusta, kunhan jokin kiinnostava koulutus vain alkaisi, vaikka nyt alkuvuoden/kevään aikana. Sillä saisi jalkaa oven väliin johonkin yritykseen.

      Ihanaa tätä vuotta myös sinulle Jaana!

      Poista
  7. Aivan ihana lipasto, todellakin kannatti se ostaa =) Ja varmasti tuo iloa vielä pitkään. Muutama vuosi taaksepäin opin sen että kukaan muu ei voi tehdä onnelliseksi kuin itse, eli juurikin se että tekee niitä asioita joista itse tulee onnelliseksi ( en nyt tarkoita tässä sitä että tekee sellaisia asioita jotka on haitaksi perheelle) Aikoinaan odotin ex-suhteessa että tehtäis hänen kanssaan asioita yhdessä jne mut kun sitä ei koskan tapahtunut ymmärsin alkaa tehdä päätöksiä myös itse ja omalta kannaltani ajateltuna. Ainahan se ei perhe-elämän myllerryksessä onnistu mutta pääsääntöisesti näin ajateltuna varmasti se oma hyvinvointi auttaa paljonkin. Tulipas jotenkin omituisesti kirjoitettua mut näin niinkuin kannustuksena jo päättämällesi asialle =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Se on jännä, miten ympäristökin vaikuttaa tosi paljon. Ja sitten toisaalta ajattelen, että tarvitseeko kaikkien elämä ollakaan niin mukavaa. Tietysti se olisi hienoa, mutta kun se vaan ei onnistu aina, ei lähellekään joka päivä. Ja mikä on toiselle se onnellisuuden mittari? Toiset vaativat paljon enemmän kuin toiset ollakseen onnellinen.

      Poista
  8. Ja kun laitat itsesi etusijalle, lisäät omaa hyvää oloasi, joka säteilee sitten siihen lähipiiriin. Sun onnellisuus lisää aika monen läheisen onnellisuuttakin, oon varma siitä. Ja jos joku asia tai ihminen tuottaa vain pahaa mieltä ja vie voimia, siitä on päästävä eroon tai muutettava asennetta sitä asiaa kohtaan. Kaikkea (esim. sitä työnhakua ikävä kyllä) ei voi elämästä poistaa, mutta ehkä löytyisi joku uusi näkökulma tai muutos hakutavoissa, joka avaisikin uusia suuntia. Oon vakaasti sitä mieltä, että mulla piti olla se kevään karsea työkokemus, jotta päädyin siihen, missä oon nyt. Mä niin oletan ja toivon, että sä toteat saman. Ja samalla kiitos kaikesta tuesta, mitä oot mulle työasioiden kanssa antanut!
    Nyt mua alkaa jo vähän itkettää meidän ystävyys. :) Mutta positiivisessa mielessä, kyllä sää tiiät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, sä oot yksi sellainen asia mitä kannatti odottaa yli 30 vuotta! Monilla on hyviä ystäviä jo päiväkodista asti, mä olen löytänyt vasta näin aikuisiällä niitä tosi ystäviä. Niitä joille voi oikeesti kertoa ihan mitä vaan, ja jotka jaksaa myös olla aidosti kiinnostuneita mun elämästä.
      Ja työnhaun suhteen, kun joku ennustaja tulisi sanomaan, että mulle on 100% varmasti joku ihana työpaikka vielä odottamassa, eikä siihen menisi enää montaa vuotta, niin mä lopettaisin tän murehtimisen ja nauttisin lasten kanssa kotona olosta, mutta kun se epävarmuushan tässä eniten rassaa. Ja kun mulla on tietysti niitä muitakin ongelmia työpaikan saannin kanssa.
      Kyllä mä haluan tukea muita heidän ongelmissaan, koska vieläkin tahdon naivisti ajatella niin, että kun tarpeeksi annan muille hyvää, niin joskus mä saan sen takaisin, esim. hyvänä työpaikkana. Vaikka eihän täällä julmassa maailmassa ne asiat välttämättä mene niin. Mutta niin kauan kuin on toivoa, on elämää.
      Sä oot mulle rakas!!

      Poista