10. joulukuuta 2013

Orient ja yksinäisyys.

Mulla oli niin suuret ajatukset, että ehtisin tänään askarrella sellaisia kivoja joulukoristeita, mutta mut hälytettiinkin töihin ja vieläpä iltavuoroon. Olen tehnyt sijaisuuksia tässä syksyn mittaan. Ei ole omaa alaa, mutta ajattelin tehdä niitä nyt jonkun aikaa kuitenkin, kunnes löydän oman alan töitä. Askartelut jäävät siis keskiviikkoon.


 

Nopea käännös eilen kirpparilla ja eteen tupsahti sininen Orient-kattila. Siinä oli kyllä kansikin, mutta se ei mielestäni ollut oikea kansi. Vaikken sinisen ystävä olekaan, niin onhan tuo nätti ku mikä!

 

Tämän, aina niin nätin kukkarasian, löysin jo joku aika sitten kirpulta. Nyt mulla on näitä kaksi. Näissä on tosi hyvä säilytellä esim. värikyniä.


Anopilta saadun joulukorttipussukankin sain viriteltyä eteisen seinään. Se on niin nättinen.

---
Monet ovat varmaan jo lukeneet tämän uutisen. En ensin voinut tajuta, että tämä on ihan oikea uutinen. Sympatiat vaan pojille, mutta ei minunkaan samantyyppisistä kokemuksistani kukaan ole kirjoitellut lehtiin, saatika muutenkaan surkutellut. Kyllähän ne jäljen jättävät. Niitä tuskin koskaan itse unohtaa, vaikka aikaa onkin kulunut jo ties kuinka monta vuotta. Joillain vaan on paljon kavereita ja ystäviä ja joillain ei. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin. Nykyään osaan jo arvostaa myös yksinoloa, mutta ei se lapsena/nuorena tuntunut kivalta ollenkaan. Eikä se oikeastaan vieläkään mukavaa ole, mutta siihen on vaan jotenkin tottunut. (enkä ihan ymmärtänyt tuon jutun pointtia, että oliko se se, että poikien kaverit eivät halunneet tulla synttäreille vai se, että nykyään ollaan niin kiireisiä ettei ehditä lasten synttäreille, vai se, että ei haluta ostaa lahjoja kun ei esim. ole rahaa...?)

Tähän liittyen, olen jäänyt koukkuun aivan mahtavaan keskusteluohjelmaan: Suoraa puhetta: naistähdet kertovat, joka tulee AVAlta sunnuntai-iltaisin. Olen saanut huimaa rohkaisua omiin ajatuksiini haastattelujen myötä. Esim. kun haastattelija Amanda De Cadenet keskusteli Lady Gagan kanssa yksinäisyydestä, niin itkuhan siinä tuli. Pystyin täysin samaistumaan heihin, vaikka he ovatkin täysin eri maailmasta kuin minä. Suosittelen ehdottomasti kaikille naisille tätä ohjelmaa!

13 kommenttia:

  1. Tuo uutinen oli niin riipaiseva! Tosimaailman ystävyyssuhteita ei tietysti netti korvaa, mutta aattelen pikkukaupungissa 80-90-luvulla kasvaneena, että nykyään sentään on mahdollisuus löytää ystäviä ja tukea myös sitä kautta, jos vaikkapa kukaan muu ei ole vegaani, punkkari tai muuten lähistöltä ei löydy ketään hengenheimolaista. Jälkiä jää sieluun ja sydämeen, mutta onneksi aikuisenakin löytyy joskus helmiä ystäviä. Kuten sinä.
    -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydäntä lämmittää. Itse saan olla niin superonnellinen, että olen aikuisiällä tavannut muutaman niin ihanan ihmisen, ja juurikin sinä olet pelastanut mun elämän! Oot ihana!

      Poista
  2. Toi kattilan kuvio on nimeltään Orient, Primavera on eri. :) Synttäriuutiseen sen verran, että juuri tuo on yksi syy siihen, miksen ole juhlinut synttäreitäni vuosikausiin. Vaikka eipä mulla montaa kutsuttavaa oliskaan, mutta ei niitä vähiäkään viitsi vaivata kun joutuisivat niin kaukaa tulemaan. Paras oli joskus parikymppisenä kun kutsuin 16 henkeä ja melkein kaikki oli oikeasti tulossakin, mutta viimeinenkin perui lopulta edellisenä päivänä. Matkaa oli toki silloinkin kaikilla pitkälti toistasataa kilometriä, joten koko kemut kaatuu jos kuskit peruu, mutta ei se silti kivalta tuntunut. Mutta no, yksin on ihan hyvä olla kun siihen vaan asennoituu oikein. Lapselle tietysti asia on paljon isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs olikin Orient. On mulla se Primaverakin. Kiitos. :)

      Poista
  3. Voih, mikä uutinen. :( Ensimmäistä kertaa luin äsken. Mä muistan että yläasteella ja lukiossa meillä oli kaks tyttöä, jotka olivat melkein aina kaksin ja jos toinen oli pois koulusta niin toinen seisoi välitunnilla yksin pihalla. Kukaan muista ei mennyt juttelemaan, koska oli muita kavereita. Nyt kun aikuisella iällä on kummankin kanssa ollut jutuissa (joskin harvoin), on huomannut että nehän on ihan hyviä tyyppejä. :) Ja kun mä mietin tilannetta, että tarttis välkkä olla yksin niin se olis kamalinta ikinä. :( Nykyään on jo kanttia mennä yksinäisten luo, mutta toisin se oli sillon vuosia sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä itsekään varmaan tajunnut nuorempana mennä kaikille yksinäisille juttelemaan. Mutta sen muistan että puolustin kyllä joskus kiusattuja. Ja siksi kai minustakin tuli silmätikku, jota kiusattiin. Yksikin tosiystävä olisi ollut kultaakin arvokkaampi kouluaikana.

      Poista
  4. Toi uutinen koskettaa, varsinkin kun on omia lapsia. Meijän Ässällä on ollu kaverina yks poika joka on nyt löytäny toisen kaverin. Ässä ei oikeen mahdu niitten leikkeihin. Se leikkii sivummalla ja yrittää välillä herättää niitten huamioo. Selvästi sitä harmittaa ja mua säälittää. Toi juttu pisti miettimään, että tarttis raahata se johonki kerhoon tai jotain. Onhan tässä vielä puolitoista vuotta esikoulun alkuun, mut olis kai se hyvä tutustuttaa koulukavereihin jo ennen koulua. Sais sosiaalisesti paremman alun. Itte käskin aina synttäreille vaan yhden kaverin ja se tuli aina. Mulla oli onni, paras kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vasta nyt aikuisena paras kaveri, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

      Poista
  5. Toi uutinen oli kyllä myös minusta koskettava. Olen jo etukäteen huolissani, että saahan lapseni sitten päiväkodissa ja koulussa ystäviä. Lasten (ja kyllä aikuistenkin) maailma on välillä niin julma. Vaikka en sinua tunnekaan, niin uskon että tulisimme hyvin juttuun :) Yksinäisyys voi olla lapselle niin riipaiseva kokemus. Minä olen joutunut ala-asteikäisenä parhaan ystävän hylkäämäksi ja siitä toipuminen vei pitkään.

    VastaaPoista
  6. itse olen syntynyt joulun aikaan..ja kyllähän se vitutti kun kukaan ei ikinä tullut synttäreille. ei edes sukulaiset. aina tuli joululahjat ja syntsälahjat samassa kasassa..en siis ole jouluaattona syntynyt mutta heti sitten seuraavana arkippäivänä joulunjälkeen..nykyään en juhli millään lailla syntymäpäiviäni. viime vuonna mies ja lapset onnitteli..mutsi ja siskotkin onnitteli päivän myöhässä. ihan kiva, mutta alkaa jo tottua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo ei ole kivoin aika syntyä varmastikaan! Minulla on paljon tuttuja ja sukulaisia, jotka ovat syntyneet joulun tienoilla ja monet ovat valittaneet samaa, että joulu- ja synttärilahjat sekoittuvat jne. Tsemppiä! :)

      Poista