24. maaliskuuta 2013

Virpojaaset.

Kyllä toi töissä käyminen on rankkaa. Pari ekaa työpäivää oli aivan hirveitä. Jo pelkästään aamuheräämiset on ollut aikamoinen shokki. En oo vuosiin herännyt joka arki-aamu ennen kuutta. Kyllä se tästä. Henkisesti on kuitenkin nyt jo aika huikea olo kun sai töitä. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että mua oikeesti tarvitaan johonkin asiaan ja kuulun tähän yhteiskuntaan. Ehkä mä olin liian kauan kotona hoitamassa lapsia. En tiedä...




Kattokaa kuinka pitkät meidän ohrat jo on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti